Sain eilen sähköpostin syyttäjä Karmalta.

Kyllä, nimi ei ole kieliposkella kirjoitettu muunnos jostain toisesta samankaltaisesta sukunimestä tai lempinimi,vaikka tähän kohtaan sellainen hyvin sopisi.

Tällä kertaa viesti oli kannaltani hyvinkin positiivinen, mikä oli tietysti yllättävää, ei niinkään kostolta kalskahtavan syyttäjän nimen herättämän mielikuvan vuoksi vaan siksi, että sieltä suunnalta ei tähän asti ole tullut muuta kuin muistutuksia tulevasta piinasta josta oikeudenkäynti nimitystä käytetään.

Tuon "oikeus" sanan voi jo suosiolla jättää nykyään ainakin pienemmistä tapauksista pois sillä lähtökohta tuntuu nykyään ainakin Helsingin käräjäoikeudessa olevan, ja sanon tämän sekä vastaajan että asianomistajan sekä lautamiehen roolista katsottuna ollut se että syyttäjä päättää tuomion. Tuomarin rooli näissä on vain kirjoittaa perusteet tuomiolle. Ehkä pientä fiksausta päiväsakkojen määrässä tapahtuu silloin tällöin mutta jotakuinkin asiat menevät tuohon malliin. Ellei sitten syyttäjä lähde tikulla jäätä todella absurdilla tulkinnalla mitä tietenkin aina välillä tapahtuu kun lähdetään hakemaan ennakkopäätöksiä mahdollisista rikoksista.

Mitä sieltä sitten on tullut? No ainakin lisäselvityspyyntöjä, tarkentavia kysymyksiä, oikeudenkäyntipäivän siirtämistä, ilmoitus syyttäjän vaihtumisesta ja taas tutkinnan takaisin palauttamista alkuperäiselle syyttäjälle, todistajien nimeämistä ja todistajien teemojen tarkennuspyyntöjä. Välillä on joutunut lähes sekunnilleen, pikkutarkasti selvittämään missä kohtaa mitäkin on tapahtunut kun alkuperäinen poliisin suorittama esitutkinta oli niin vajavaista ja tolkuttoman epäpätevää että tuomari määräsi tämän uudelleen käynnistettäväksi syyskuussa. 

Alunperinhän sai ruhtinaalliset kuusi arkipäivää valmistautua käräjöintiin. Tämä joka olisi räikeästi loukannut kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Tiedän, yleensä en näihin vetoaisi mutta jos nämä lait ovat niin kiveen kirjoitettuja niin eipä tuo ole kovinkaan tasa-arvoista että näitä sopimuksia noudatetaan pilkun tarkasti toiselta puolelta maailmaa tuleville mutta oman maan kansalaisille vähän tilanteen mukaan ja silloin tällöin. Niin kauan kuin näihin vedotaan esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeuksien täyttymisellä ei kenelläkään viranomaisella ole oikeutta vaatia vastaajaa ja/tai asianomistajaa hakemaan oikeutta noin lyhyellä ajalla.

Tutkinnanjohtajana on tapauksessani toiminut sama useita muitakin politikkoja ja aktivisteja tutkinut, valtakunnan epävirallisen poliisin vihapuheyksikön kuningas Pekka Hätönen. Entinen vihreän puolueen poliitiikko. Epävirallinen siksi että virallisesti koko yksikköä ei enää ole vaikka Hätönen on lähes kaikissa sananvapautta kaventavissa ja poliittisesti väärää mieltä olevien rikosepäily tapauksissa tutkinnanjohtajana Helsingin alueella.

Ehkä tässä kohtaa pitää mainita että tapauskokonaisuuteen liittyy useampi muukin asia kuin syyttämättäjättämispäätös jonka sain mutta tämän myötä en ole enää vastaajana vaan asianomistajana.

Itse rikosepäily oli pahoinpitely, joka liittyi vuoden 2019 edeuskuntavaali kamppanjointiin jota käytiin tapahtumahetkellä Narikkatorilla. Tuolloin olin eduskuntavaaliehdokkaana paikalla tilaisuudessa. Syyte oli mielestäni paitsi täysin perusteeton mutta myös hyvin kiusallinen. Olisin tullut tuomituksi suurella todennäköisyydellä teosta, johon en mielestäni ollut syyllinen. Ei se helpota että olisin ehkä saanut tuomion vain lievästä pahoinpitelystä kun tilanne oli niin puhtaasti hätävarjelua kuin vain voi olla.

Hain jo esitutkinnassa sovitteluratkaisua ja vastapuoli oli myös kanssani samoilla linjoilla kun menimme syyskuussa oikeudenkäyntiin. Tuolloin syyttäjä ei hyväksynyt sovitteluamme vaan halusi viedä syytteet käräjäoikeuden tuomarin päätettäväksi. Kun sitten kokonaisuus palautettiin esitutkintaan, asiat etenivät siihen pisteeseen että lopulta myös syyttäjä päätti hyväksyä molempien osapuolien haluaman sovitteluratkaisun, mikä oli tietysti mielestäni täysin oikea ratkaisu.

Karma kosti, mutta kosto oli suloista tällä kertaa. Voin vain ihmetellä kuinka monta euroa tähän käytettiin valtion varoja kun ratkaisu olisi pitänyt heti olla selvä.